Miksi lahjoitan?

Sain Ma­jor Gift Ad­vi­ser Ulf Bings­går­dil­ta pyyn­nön pi­tää puhe lah­joit­ta­mi­ses­ta Ro­ta­ry Ac­ti­on Sum­mi­tin yh­tey­des­sä Pa­lan­gas­sa pi­de­tys­sä ti­lai­suu­des­sa.

Pu­heen si­säl­tö oli var­sin hen­ki­lö­koh­tai­nen. Sen piti vas­ta­ta ky­sy­myk­seen, mik­si lah­joi­tan.

Ky­sy­mys on oi­ke­as­taan ai­ka ab­sur­di (kai­kel­la kun­ni­oi­tuk­sel­la Ulf), sil­lä olen­han ro­ta­ri ja lah­joit­ta­mi­nen on luon­nol­li­nen osa ro­ta­ri­na ole­mis­ta.

Ja sik­si ro­ta­ri Lars Bor­gest­ran­din vas­taus kak­si vuot­ta sit­ten sa­maan ky­sy­myk­seen oli psy­ko­lo­gi­ses­ti erit­täin äly­käs. ”Kos­ka minä voin.”

Pi­dän it­se­ä­ni var­sin ta­val­li­se­na lah­joit­ta­ja­na. Mut­ta minä nau­tin lah­joit­ta­mi­ses­ta. Joka ker­ta kun lah­joi­tan, tu­lee hy­vää mie­li. Olet­ko sa­maa miel­tä?

Siis yk­si syy, mik­si lah­joi­tan, on et­tä olen ad­dik­toi­tu­nut lah­joit­ta­mi­seen.

Ad­dik­tio lah­joit­ta­mi­seen ku­ten muut­kin ad­dik­ti­ot edel­lyt­tää al­tis­tu­mis­ta, käy­tän­nös­sä en­sim­mäis­tä an­nos­ta.

Lah­joit­ta­mi­nen palkitsee monella tavalla

Kun lii­tyin ro­ta­rei­hin kuu­si­tois­ta vuot­ta sit­ten, spon­so­ri­ni Sei­ja Ai­mo klu­bis­sa­ni ko­ros­ti lah­joit­ta­mi­sen tär­keyt­tä.

Var­sin pian liit­ty­mi­se­ni jäl­keen tu­lin klu­bi­ni pre­si­den­tik­si ja pää­tin et­tä teem­me Glo­bal Grant -hank­keen. Edis­tääk­sem­me han­ket­tam­me spon­so­ri­ni ja minä pää­tim­me al­kaa lah­joit­taa vuo­sit­tain vä­hin­tään 1000 dol­la­ria sää­ti­öön. Pää­tös oli siis prag­maat­ti­nen.

Glo­bal Grant -hank­keem­me to­teu­tui ja se va­kuut­ti mi­nut, et­tä lah­joi­tuk­set tu­le­vat hy­vään käyt­töön.

Vii­me vuo­si­na lah­joit­ta­mi­see­ni on tul­lut uu­si mo­ti­voi­va ele­ment­ti. Se on rau­ha.

On hy­vin ta­val­lis­ta ja ym­mär­ret­tä­vää et­tä he­rääm­me aut­ta­maan ja lah­joit­ta­maan, kun ta­pah­tuu ka­tast­ro­fi. Ka­tast­ro­fia voi ver­ra­ta vuo­ta­vaan haa­vaan. Vuo­to on tie­ten­kin py­säy­tet­tä­vä. Ka­tast­ro­fi­a­pua voi­si kut­sua lah­joit­ta­mis­ta vuo­ta­vien haa­vo­jen paik­kaa­mi­sek­si. Tie­ten­kin täl­lai­nen apu on tär­ke­ää.

Mei­dän tu­li­si kui­ten­kin ym­mär­tää en­si­si­jai­ses­ti es­tää haa­vo­jen muo­dos­tu­mis­ta. Sik­si meil­lä on ro­ta­ry­sää­ti­ön fo­ku­sa­lu­eet. Jo­kai­nen fo­ku­sa­lu­een han­ke vä­hen­tää haa­van muo­dos­tu­mi­sen ris­kiä.

Jo­kai­ses­sa hank­kees­sa on rau­han ele­ment­ti. Jo­kai­nen ro­ta­ry­han­ke vä­hen­tää konf­lik­tien ris­kiä yh­tei­söis­sä. Jo­kai­nen ro­ta­ry­han­ke es­tää haa­vo­jen syn­ty­mis­tä. Olen va­kuut­tu­nut sii­tä, et­tä jo­kai­nen lah­joi­tuk­se­ni ra­ken­taa rau­haa ja et­tä jo­kai­nen lah­joi­tuk­se­ni an­taa mah­dol­li­suu­den rau­han­työ­hön jol­le­kin ak­tii­vi­sel­le klu­bil­le jos­sa­kin päin maa­pal­lo­am­me.

Siis vas­tauk­se­ni ky­sy­myk­seen, mik­si lah­joi­tan, on et­tä se tuot­taa mi­nul­le mie­li­hy­vää ja lah­joit­ta­mal­la ra­ken­nan rau­haa.