Bojana ja Rickard löysivät rakkauden

Ro­ta­ract tar­koit­taa si­tou­tu­mis­ta, yh­tei­söä ja kan­sain­vä­li­siä ta­paa­mi­sia. Bo­ja­nal­le ver­kos­tos­ta tuli erit­täin tär­keä, kun hän ra­ken­si uu­den elä­män Ruot­sis­sa.

Hän ta­pa­si ruot­sa­lai­set ys­tä­vän­sä Ro­ta­rac­tin kaut­ta vuon­na 2019 kan­sain­vä­li­ses­sä EU­CO-ko­kouk­ses­sa Belg­ra­dis­sa. Kun hän muut­ti seu­raa­va­na vuon­na Ruot­siin suo­rit­ta­maan bi­o­lää­ke­tie­teen toh­to­rin­tut­kin­toa ja myö­hem­min työs­ken­te­le­mään lää­ke­a­lan tut­ki­ja­na, ys­tä­vyys­suh­teet jat­kui­vat, ja hän liit­tyi Po­sei­don Ro­ta­ractk­lu­biin.

Elämä ja rakkaus

"En oi­ke­as­taan tien­nyt mi­tään Gö­te­bor­gis­ta, kun muu­tin tän­ne. Ro­ta­rac­tis­ta tuli lois­ta­va tapa tu­tus­tua kau­pun­kiin ja saa­da ys­tä­viä työn ul­ko­puo­lel­la. Ruot­sa­lai­set Ro­ta­ract-ys­tä­vä­ni tu­li­vat no­pe­as­ti mi­nul­le tär­keik­si, ja jot­kut par­hais­ta ys­tä­vis­tä­ni Ruot­sis­sa ovat yhä ih­mi­siä, jot­ka tu­tus­tuin klu­bin kaut­ta," sa­noo Bo­ja­na La­zo­vic.

Pan­de­mia kes­keyt­ti mo­nia ak­ti­vi­teet­te­ja kah­dek­si vuo­dek­si, mut­ta ys­tä­vyys­suh­teet säi­lyi­vät. Kun yh­tei­nen ita­li­a­lai­nen ys­tä­vä jär­jes­ti jää­hy­väis­juh­lat pik­ni­kil­lä Slot­ts­s­ko­ge­nis­sa ke­säl­lä 2021, myös Ric­kard Jo­hans­son oli pai­kal­la.

Bo­ja­na pis­ti heti mer­kil­le pit­kän ja ko­me­an ruot­sa­lai­sen.

"En­sim­mäi­nen aja­tuk­se­ni oli, et­tä hän oli hy­vän­nä­köi­nen ja kilt­ti mies. Sit­ten ha­lu­sin tie­tää, oli­ko hän myös fik­su – ja hän oli," Bo­ja­na sa­noo hy­myil­len.

Ric­kard oli opis­kel­lut Chal­mer­sin tek­nil­li­ses­sä yli­o­pis­tos­sa ja sai val­mis­tut­tu­aan työ­pai­kan Vol­vol­ta. Hän ei tien­nyt mi­tään Ro­ta­rac­tis­ta, mut­ta kun Bo­ja­na ker­toi, mitä jär­jes­tö oli mer­kin­nyt hä­nel­le, hän al­koi pi­tää toi­min­taa mie­len­kiin­toi­se­na.

Bojana kuuluu Serbian ortodoksiseen kirkkoon ja häät pidettiin Pyhän Kyrilloksen ja Methodioksen kirkossa Ljubljanassa.

Kim Hall

Häät Ljubl­ja­nassa

Pa­ris­kun­nal­la oli eri­tyi­nen syy, mik­si he va­lit­si­vat häi­den pai­kak­si Ljubl­ja­nan. Bo­ja­na syn­tyi siel­lä vuon­na 1992 ja viet­ti suu­rim­man osan elä­mäs­tään kau­niis­sa kau­pun­gis­sa. Hä­nen per­heel­lään on ser­bi­a­lai­set juu­ret, ja hän ha­lu­si si­säl­lyt­tää häi­hin sekä ruot­sa­lai­sia et­tä ser­bi­a­lai­sia pe­rin­tei­tä. Hän kuu­luu Ser­bi­an or­to­dok­si­seen kirk­koon, ja häät pi­det­tiin Ljubl­ja­nan Py­hän Ki­ril­lok­sen ja Met­ho­di­ok­sen kir­kos­sa.

Ennen kuin Rickard Johansson sai morsiamensa, Bojana Lazovicin, hänen viikingeiksi pukeutuneet ystävänsä kävivät kauppaa hänen perheensä kanssa. Kyseessä on vanha perinne, mikä nyt on lähinnä hauska vitsi. Lahjojen, kuten suolakurkun, Kallen mätitahnan ja ruotsalaisen snapsin, jälkeen hän sai vaimonsa.

Kim Hall

Viikingit tekemässä kauppaa mor­si­a­mesta

En­nen häi­tä Ric­kar­din ruot­sa­lai­set ys­tä­vät pää­si­vät myös ko­ke­maan van­han ser­bi­a­lai­sen pe­rin­teen. Pu­keu­tu­nei­na vii­kin­kik­si sul­ha­sen ys­tä­vät jou­tui­vat neu­vot­te­le­maan Bo­ja­nin per­heen kans­sa en­nen kuin Ric­kard saat­toi men­nä nai­mi­siin hä­nen kans­saan.

Ric­kar­din ys­tä­vät oli­vat tuo­neet mu­ka­naan ruot­sa­lai­sia eri­koi­suuk­sia, ku­ten suo­la­kurk­ku­ja, Kal­len ka­vi­aa­ria ruis­na­pin pääl­lää ja ruot­sa­lais­ta snap­sia. Ruot­sa­lai­sen lah­juk­sen avul­la neu­vot­te­lut voi­tiin saa­da pää­tök­seen on­nis­tu­nees­ti ja kaik­ki oli­vat tyy­väi­siä.

"Se on van­ha pe­rin­ne, jos­ta on tul­lut enim­mäk­seen haus­ka hää­oh­jel­ma", se­lit­tää Bo­ja­na La­zo­vic.

Noin 200 vierasta eri puolilta maailmaa kokoontui juhlimaan Bojana Lazovicin ja Rickard Johanssonin häitä. Juhla oli täynnä tanssia ja laulua, sekä kirkon ulkopuolella että hääjuhlan aikana.

Kim Hall

Kan­sain­vä­li­nen rak­kaus­juhla

Kun hää­juh­la al­koi, noin 200 vie­ras­ta eri puo­lil­ta maa­il­maa ko­koon­tui juh­lis­ta­maan pa­ria. Bo­ja­na ja Ric­kard ot­ti­vat vie­raat vas­taan van­hem­pien­sa kans­sa sa­mal­la kun hen­ki­lö­kun­ta teki vii­mei­siä val­mis­te­lu­ja juh­la­huo­nees­sa.

La­val­la or­kes­te­ri odot­ti pääs­tä soit­ta­maan ser­bi­a­lais­ta mu­siik­kia. Il­ta oli täyn­nä tans­sia, lau­lua ja pu­hei­ta sekä ruot­sik­si et­tä ser­bi­ak­si. Ric­kar­din ys­tä­vät pi­ti­vät myös pu­hei­ta sul­ha­sel­le, ruot­sa­lai­sen pe­rin­teen mu­kai­ses­ti.

Vie­rai­den jou­kos­sa oli ih­mi­siä eri puo­lil­ta Bo­ja­nan ja Ric­kar­din elä­mää. Häät oli­vat myös en­sim­mäi­nen ta­paa­mi­nen ih­mis­ten vä­lil­lä, jot­ka muu­ten ei­vät oli­si kos­kaan ta­van­neet ja joil­la oli nyt mah­dol­li­suus tu­tus­tua toi­siin­sa il­lan ai­ka­na.

Mo­net kie­let, kult­tuu­rit ja ys­tä­vyys­suh­teet koh­ta­si­vat ruo­ka­pöy­tien ym­pä­ril­lä ja tans­si­lat­ti­al­la. Bo­ja­nal­le se oli mo­nin ta­voin jat­koa yh­tei­söl­le, jon­ka Ro­ta­ract oli hä­nel­le an­ta­nut, kun hän muut­ti Ruot­siin.